toipuva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
toipuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä toipua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | toipuva | toipuvat |
| genetiivi | toipuvan | toipuvien (toipuvain) |
| partitiivi | toipuvaa | toipuvia |
| akkusatiivi | toipuva; toipuvan | toipuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | toipuvassa | toipuvissa |
| elatiivi | toipuvasta | toipuvista |
| illatiivi | toipuvaan | toipuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | toipuvalla | toipuvilla |
| ablatiivi | toipuvalta | toipuvilta |
| allatiivi | toipuvalle | toipuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | toipuvana | toipuvina |
| translatiivi | toipuvaksi | toipuviksi |
| abessiivi | toipuvatta | toipuvitta |
| instruktiivi | – | toipuvin |
| komitatiivi | – | toipuvine |