toimeenpanovalta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

toimeenpanovalta (9) (ei monikkoa)

  1. (politiikka, oikeustiede) oikeus panna täytäntöön lakien säännökset
    Suomessa toimeenpanovaltaa käyttävät muun muassa tasavallan presidentti, hallitus, hallituksen alaiset ministeriöt ja kunnat.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi toimeenpanovalta
genetiivi toimeenpanovallan
partitiivi toimeenpanovaltaa
akkusatiivi toimeenpanovalta;
toimeenpanovallan
sisäpaikallissijat
inessiivi toimeenpanovallassa
elatiivi toimeenpanovallasta
illatiivi toimeenpanovaltaan
ulkopaikallissijat
adessiivi toimeenpanovallalla
ablatiivi toimeenpanovallalta
allatiivi toimeenpanovallalle
muut sijamuodot
essiivi toimeenpanovaltana
translatiivi toimeenpanovallaksi
abessiivi toimeenpanovallatta
instruktiivi
komitatiivi toimeenpanovaltoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo toimeenpanovalla-
vahva vartalo toimeenpanovalta-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

yhdyssana sanoista toimeenpano ja valta

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Vieruskäsitteet[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]