tiputtaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tiputtaminen (38)
- teonnimi verbistä tiputtaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tiputtaminen | tiputtamiset |
| genetiivi | tiputtamisen | tiputtamisten tiputtamisien |
| partitiivi | tiputtamista | tiputtamisia |
| akkusatiivi | tiputtaminen; tiputtamisen |
tiputtamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tiputtamisessa | tiputtamisissa |
| elatiivi | tiputtamisesta | tiputtamisista |
| illatiivi | tiputtamiseen | tiputtamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tiputtamisella | tiputtamisilla |
| ablatiivi | tiputtamiselta | tiputtamisilta |
| allatiivi | tiputtamiselle | tiputtamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tiputtamisena (tiputtamisna) |
tiputtamisina |
| translatiivi | tiputtamiseksi | tiputtamisiksi |
| abessiivi | tiputtamisetta | tiputtamisitta |
| instruktiivi | – | tiputtamisin |
| komitatiivi | – | tiputtamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tiputtamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tiputtamis- | |