tiedusteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tiedusteleminen (38)
- teonnimi verbistä tiedustella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tiedusteleminen | tiedustelemiset |
| genetiivi | tiedustelemisen | tiedustelemisten tiedustelemisien |
| partitiivi | tiedustelemista | tiedustelemisia |
| akkusatiivi | tiedusteleminen; tiedustelemisen |
tiedustelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tiedustelemisessa | tiedustelemisissa |
| elatiivi | tiedustelemisesta | tiedustelemisista |
| illatiivi | tiedustelemiseen | tiedustelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tiedustelemisella | tiedustelemisilla |
| ablatiivi | tiedustelemiselta | tiedustelemisilta |
| allatiivi | tiedustelemiselle | tiedustelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tiedustelemisena (tiedustelemisna) |
tiedustelemisina |
| translatiivi | tiedustelemiseksi | tiedustelemisiksi |
| abessiivi | tiedustelemisetta | tiedustelemisitta |
| instruktiivi | – | tiedustelemisin |
| komitatiivi | – | tiedustelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tiedustelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tiedustelemis- | |