teikki

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

teikki (5-A)[1]

  1. lyhyehkö keppi, joka on usein päästään terävä
  2. (slangia, urheilu) teikkaus

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ei̯kːi/
  • tavutus: teik‧ki

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi teikki teikit
genetiivi teikin teikkien
(teikkein)
partitiivi teikkiä teikkejä
akkusatiivi teikki;
teikin 		teikit
sisäpaikallissijat
inessiivi teikissä teikeissä
elatiivi teikistä teikeistä
illatiivi teikkiin teikkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi teikillä teikeillä
ablatiivi teikiltä teikeiltä
allatiivi teikille teikeille
muut sijamuodot
essiivi teikkinä teikkeinä
translatiivi teikiksi teikeiksi
abessiivi teikittä teikeittä
instruktiivi – teikein
komitatiivi – teikkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo teiki-
vahva vartalo teikki-
konsonantti-
vartalo 		-

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • teikki Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-A
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=teikki&oldid=4166441”