tapaileva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
tapaileva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä tapailla
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tapaileva | tapailevat |
| genetiivi | tapailevan | tapailevien (tapailevain) |
| partitiivi | tapailevaa | tapailevia |
| akkusatiivi | tapaileva; tapailevan | tapailevat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tapailevassa | tapailevissa |
| elatiivi | tapailevasta | tapailevista |
| illatiivi | tapailevaan | tapaileviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tapailevalla | tapailevilla |
| ablatiivi | tapailevalta | tapailevilta |
| allatiivi | tapailevalle | tapaileville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tapailevana | tapailevina |
| translatiivi | tapailevaksi | tapaileviksi |
| abessiivi | tapailevatta | tapailevitta |
| instruktiivi | – | tapailevin |
| komitatiivi | – | tapailevine |