tapaileminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tapaileminen (38)
- teonnimi verbistä tapailla
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tapaileminen | tapailemiset |
| genetiivi | tapailemisen | tapailemisten tapailemisien |
| partitiivi | tapailemista | tapailemisia |
| akkusatiivi | tapaileminen; tapailemisen |
tapailemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tapailemisessa | tapailemisissa |
| elatiivi | tapailemisesta | tapailemisista |
| illatiivi | tapailemiseen | tapailemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tapailemisella | tapailemisilla |
| ablatiivi | tapailemiselta | tapailemisilta |
| allatiivi | tapailemiselle | tapailemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tapailemisena (tapailemisna) |
tapailemisina |
| translatiivi | tapailemiseksi | tapailemisiksi |
| abessiivi | tapailemisetta | tapailemisitta |
| instruktiivi | – | tapailemisin |
| komitatiivi | – | tapailemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tapailemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tapailemis- | |