talletus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

talletus (39)

  1. (taloustiede) rahan tallettaminen pankkitilille
  2. (uskontotiede) pyhäinjäännöksen eli reliikin tallettaminen tiettyyn kirkkoon tai muuhun paikkaan

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ɑlːet̪us/, [ˈt̪ɑ̝lːe̞ˌt̪ʷus]
  • tavutus: tal‧le‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi talletus talletukset
genetiivi talletuksen talletusten
talletuksien
partitiivi talletusta talletuksia
akkusatiivi talletus;
talletuksen
talletukset
sisäpaikallissijat
inessiivi talletuksessa talletuksissa
elatiivi talletuksesta talletuksista
illatiivi talletukseen talletuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi talletuksella talletuksilla
ablatiivi talletukselta talletuksilta
allatiivi talletukselle talletuksille
muut sijamuodot
essiivi talletuksena talletuksina
translatiivi talletukseksi talletuksiksi
abessiivi talletuksetta talletuksitta
instruktiivi talletuksin
komitatiivi talletuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo talletukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
talletus-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

investointitalletus, määräaikaistalletus, pankkitalletus, päivätalletus, rahatalletus, suhdannetalletus, talletuskanta, talletuskorko, talletusmakasiini, talletuspako, talletuspankki, talletustili, talletustodistus, talletusvarasto, tukitalletus

Aiheesta muualla[muokkaa]