taipuvuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
taipuvuus (40)
- se, että on taipuva
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪ɑi̯puʋuːs/
- tavutus: tai‧pu‧vuus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | taipuvuus | taipuvuudet |
genetiivi | taipuvuuden | taipuvuuksien |
partitiivi | taipuvuutta | taipuvuuksia |
akkusatiivi | taipuvuus; taipuvuuden |
taipuvuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | taipuvuudessa | taipuvuuksissa |
elatiivi | taipuvuudesta | taipuvuuksista |
illatiivi | taipuvuuteen | taipuvuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | taipuvuudella | taipuvuuksilla |
ablatiivi | taipuvuudelta | taipuvuuksilta |
allatiivi | taipuvuudelle | taipuvuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | taipuvuutena | taipuvuuksina |
translatiivi | taipuvuudeksi | taipuvuuksiksi |
abessiivi | taipuvuudetta | taipuvuuksitta |
instruktiivi | – | taipuvuuksin |
komitatiivi | – | taipuvuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | taipuvuude- | |
vahva vartalo | taipuvuute- | |
konsonantti- vartalo |
taipuvuut- |
Etymologia[muokkaa]
sanan taipuva vartalosta taipuv- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on taipuva
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- taipuvuus Kielitoimiston sanakirjassa