taikominen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
taikominen (38)
- teonnimi verbistä taikoa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | taikominen | taikomiset |
| genetiivi | taikomisen | taikomisten taikomisien |
| partitiivi | taikomista | taikomisia |
| akkusatiivi | taikominen; taikomisen |
taikomiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | taikomisessa | taikomisissa |
| elatiivi | taikomisesta | taikomisista |
| illatiivi | taikomiseen | taikomisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | taikomisella | taikomisilla |
| ablatiivi | taikomiselta | taikomisilta |
| allatiivi | taikomiselle | taikomisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | taikomisena (taikomisna) |
taikomisina |
| translatiivi | taikomiseksi | taikomisiksi |
| abessiivi | taikomisetta | taikomisitta |
| instruktiivi | – | taikomisin |
| komitatiivi | – | taikomisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | taikomise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
taikomis- | |