tahriintuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tahriintuminen (38)
- teonnimi verbistä tahriintua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tahriintuminen | tahriintumiset |
| genetiivi | tahriintumisen | tahriintumisten tahriintumisien |
| partitiivi | tahriintumista | tahriintumisia |
| akkusatiivi | tahriintuminen; tahriintumisen |
tahriintumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tahriintumisessa | tahriintumisissa |
| elatiivi | tahriintumisesta | tahriintumisista |
| illatiivi | tahriintumiseen | tahriintumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tahriintumisella | tahriintumisilla |
| ablatiivi | tahriintumiselta | tahriintumisilta |
| allatiivi | tahriintumiselle | tahriintumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tahriintumisena (tahriintumisna) |
tahriintumisina |
| translatiivi | tahriintumiseksi | tahriintumisiksi |
| abessiivi | tahriintumisetta | tahriintumisitta |
| instruktiivi | – | tahriintumisin |
| komitatiivi | – | tahriintumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tahriintumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tahriintumis- | |