tahmeus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tahmeus (40)[1]

  1. se, että on tahmea

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ɑhmeus/ tai /ˈt̪ɑhmeu̯s/
  • tavutus: tah‧me‧us / tah‧meus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tahmeus tahmeudet
genetiivi tahmeuden tahmeuksien
partitiivi tahmeutta tahmeuksia
akkusatiivi tahmeus;
tahmeuden
tahmeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi tahmeudessa tahmeuksissa
elatiivi tahmeudesta tahmeuksista
illatiivi tahmeuteen tahmeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tahmeudella tahmeuksilla
ablatiivi tahmeudelta tahmeuksilta
allatiivi tahmeudelle tahmeuksille
muut sijamuodot
essiivi tahmeutena tahmeuksina
translatiivi tahmeudeksi tahmeuksiksi
abessiivi tahmeudetta tahmeuksitta
instruktiivi tahmeuksin
komitatiivi tahmeuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tahmeude-
vahva vartalo tahmeute-
konsonantti-
vartalo
tahmeut-

Etymologia[muokkaa]

sanan tahmea vartalosta tahme- ja suffiksista -us

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tahmeus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40