täyttymys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

täyttymys (39)[1]

  1. se, että jokin täytyy jostakin
    unelmien täyttymys
    Vahvistuksen sakramentti vie täyttymykseen kasteessa saadun armon ja Jumalan Hengen vaikutuksen.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪æy̯t̪ːymys/
  • tavutus: täyt‧ty‧mys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi täyttymys täyttymykset
genetiivi täyttymyksen täyttymysten
täyttymyksien
partitiivi täyttymystä täyttymyksiä
akkusatiivi täyttymys;
täyttymyksen
täyttymykset
sisäpaikallissijat
inessiivi täyttymyksessä täyttymyksissä
elatiivi täyttymyksestä täyttymyksistä
illatiivi täyttymykseen täyttymyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi täyttymyksellä täyttymyksillä
ablatiivi täyttymykseltä täyttymyksiltä
allatiivi täyttymykselle täyttymyksille
muut sijamuodot
essiivi täyttymyksenä täyttymyksinä
translatiivi täyttymykseksi täyttymyksiksi
abessiivi täyttymyksettä täyttymyksittä
instruktiivi täyttymyksin
komitatiivi täyttymyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo täyttymykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
täyttymys-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39