täydennys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

täydennys (39)[1]

  1. jokin valmiiksi tai täydelliseksi saattamiseen tarvittava
    Tähän kuvioon tarvitaan täydennystä.
  2. lisäys
    Varastojen täydennys on tehtävä ennen sesonkia.
    Öljymäärän täydennys tehtiin huollossa.
  3. täsmennys
    Ilman täydennystä ohje on vaikeaselkoinen.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪æy̯denːys/
  • tavutus: täy‧den‧nys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi täydennys täydennykset
genetiivi täydennyksen täydennysten
täydennyksien
partitiivi täydennystä täydennyksiä
akkusatiivi täydennys;
täydennyksen
täydennykset
sisäpaikallissijat
inessiivi täydennyksessä täydennyksissä
elatiivi täydennyksestä täydennyksistä
illatiivi täydennykseen täydennyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi täydennyksellä täydennyksillä
ablatiivi täydennykseltä täydennyksiltä
allatiivi täydennykselle täydennyksille
muut sijamuodot
essiivi täydennyksenä täydennyksinä
translatiivi täydennykseksi täydennyksiksi
abessiivi täydennyksettä täydennyksittä
instruktiivi täydennyksin
komitatiivi täydennyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo täydennykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
täydennys-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

ammustäydennys, ampumatarviketäydennys, täydennyserä, täydennyskoulutus, täydennysmies, täydennysopetus, täydennysosa, täydennystehtävä, täydennysvaali, täydennysväri

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39