syyte
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
syyte (48)
- tuomioistuimessa tai muun vastaavan viranomaisen luona tehty vaatimus tietyn henkilön tumitsemisesta tietystä teosta (rikoksesta) laissa säädettyyn rangaistukseen
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsyːt̪eˣ/
- tavutus: syy‧te
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | syyte | syytteet |
genetiivi | syytteen | syytteiden syytteitten |
partitiivi | syytettä | syytteitä |
akkusatiivi | syyte; syytteen |
syytteet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | syytteessä | syytteissä |
elatiivi | syytteestä | syytteistä |
illatiivi | syytteeseen | syytteisiin syytteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | syytteellä | syytteillä |
ablatiivi | syytteeltä | syytteiltä |
allatiivi | syytteelle | syytteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | syytteenä | syytteinä |
translatiivi | syytteeksi | syytteiksi |
abessiivi | syytteettä | syytteittä |
instruktiivi | – | syyttein |
komitatiivi | – | syytteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | syyttee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
syytet- |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
rikossyyte, syyteaineisto, syyteharkinta, syytekirjelmä, syyteoikeus, syyteperuste, syytevaatimus, syytevalta, syytteeseenpano