syntagma
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
syntagma (9)
- (kielitiede) kaksi- tai useampisanainen syntaktinen kokonaisuus, esimerkiksi lauseke tai lause
- (semiotiikka) paradigmasta kokonaisuuteen valittujen merkkien joukko, niiden yhdistelmä
- (historia, sodankäynti) helleenisen falangin perusmuodostelma, 16 rivin ja 256 miehen joukko
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | syntagma | syntagmat |
| genetiivi | syntagman | syntagmojen (syntagmain) |
| partitiivi | syntagmaa | syntagmoja |
| akkusatiivi | syntagma; syntagman |
syntagmat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | syntagmassa | syntagmoissa |
| elatiivi | syntagmasta | syntagmoista |
| illatiivi | syntagmaan | syntagmoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | syntagmalla | syntagmoilla |
| ablatiivi | syntagmalta | syntagmoilta |
| allatiivi | syntagmalle | syntagmoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | syntagmana | syntagmoina |
| translatiivi | syntagmaksi | syntagmoiksi |
| abessiivi | syntagmatta | syntagmoitta |
| instruktiivi | – | syntagmoin |
| komitatiivi | – | syntagmoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | syntagma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
- perimmiltään muinaiskreikan σύνταγμα (súntagma), "järjestys, järjestetty joukko" << verbistä συντάσσω (suntássō), "järjestää"
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: syntagmaattinen
Aiheesta muualla[muokkaa]
- syntagma Tieteen termipankissa