suututtaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
suututtaminen (38)
- teonnimi verbistä suututtaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suututtaminen | suututtamiset |
| genetiivi | suututtamisen | suututtamisten suututtamisien |
| partitiivi | suututtamista | suututtamisia |
| akkusatiivi | suututtaminen; suututtamisen |
suututtamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suututtamisessa | suututtamisissa |
| elatiivi | suututtamisesta | suututtamisista |
| illatiivi | suututtamiseen | suututtamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suututtamisella | suututtamisilla |
| ablatiivi | suututtamiselta | suututtamisilta |
| allatiivi | suututtamiselle | suututtamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suututtamisena (suututtamisna) |
suututtamisina |
| translatiivi | suututtamiseksi | suututtamisiksi |
| abessiivi | suututtamisetta | suututtamisitta |
| instruktiivi | – | suututtamisin |
| komitatiivi | – | suututtamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | suututtamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
suututtamis- | |