suuntaava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
suuntaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä suunnata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suuntaava | suuntaavat |
| genetiivi | suuntaavan | suuntaavien (suuntaavain) |
| partitiivi | suuntaavaa | suuntaavia |
| akkusatiivi | suuntaava; suuntaavan | suuntaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suuntaavassa | suuntaavissa |
| elatiivi | suuntaavasta | suuntaavista |
| illatiivi | suuntaavaan | suuntaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suuntaavalla | suuntaavilla |
| ablatiivi | suuntaavalta | suuntaavilta |
| allatiivi | suuntaavalle | suuntaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suuntaavana | suuntaavina |
| translatiivi | suuntaavaksi | suuntaaviksi |
| abessiivi | suuntaavatta | suuntaavitta |
| instruktiivi | – | suuntaavin |
| komitatiivi | – | suuntaavine |