suunnannut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
suunnannut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä suunnata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suunnannut | suunnanneet |
| genetiivi | suunnanneen | suunnanneiden suunnanneitten |
| partitiivi | suunnannutta | suunnanneita |
| akkusatiivi | suunnannut; suunnanneen | suunnanneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suunnanneessa | suunnanneissa |
| elatiivi | suunnanneesta | suunnanneista |
| illatiivi | suunnanneeseen | suunnanneisiin suunnanneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suunnanneella | suunnanneilla |
| ablatiivi | suunnanneelta | suunnanneilta |
| allatiivi | suunnanneelle | suunnanneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suunnanneena | suunnanneina |
| translatiivi | suunnanneeksi | suunnanneiksi |
| abessiivi | suunnanneetta | suunnanneitta |
| instruktiivi | – | suunnannein |
| komitatiivi | – | suunnanneine |