suspensio
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
suspensio (3)
- (kemia) aine, jossa nesteeseen on sekoittunut hienojakoista liukenematonta kiinteää ainetta, joka ei erotu nesteestä
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsuspenˌsio/
- tavutus: sus‧pen‧si‧o
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suspensio | suspensiot |
| genetiivi | suspension | suspensioiden suspensioitten |
| partitiivi | suspensiota | suspensioita |
| akkusatiivi | suspensio; suspension |
suspensiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suspensiossa | suspensioissa |
| elatiivi | suspensiosta | suspensioista |
| illatiivi | suspensioon | suspensioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suspensiolla | suspensioilla |
| ablatiivi | suspensiolta | suspensioilta |
| allatiivi | suspensiolle | suspensioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suspensiona | suspensioina |
| translatiivi | suspensioksi | suspensioiksi |
| abessiivi | suspensiotta | suspensioitta |
| instruktiivi | – | suspensioin |
| komitatiivi | – | suspensioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | suspensio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. aine jossa nesteeseen on sekoittunut hienoa liukenematonta kiinteää ainetta, joka ei erotu nesteestä
|
|