supistunut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
supistunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä supistua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | supistunut | supistuneet |
| genetiivi | supistuneen | supistuneiden supistuneitten |
| partitiivi | supistunutta | supistuneita |
| akkusatiivi | supistunut; supistuneen |
supistuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | supistuneessa | supistuneissa |
| elatiivi | supistuneesta | supistuneista |
| illatiivi | supistuneeseen | supistuneisiin supistuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | supistuneella | supistuneilla |
| ablatiivi | supistuneelta | supistuneilta |
| allatiivi | supistuneelle | supistuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | supistuneena | supistuneina |
| translatiivi | supistuneeksi | supistuneiksi |
| abessiivi | supistuneetta | supistuneitta |
| instruktiivi | – | supistunein |
| komitatiivi | – | supistuneine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | supistunee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
supistunut- | |