suotavuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
suotavuus (40)
- se, että on suotava
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsuo̯t̪ɑʋuːs/
- tavutus: suo‧ta‧vuus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | suotavuus | suotavuudet |
genetiivi | suotavuuden | suotavuuksien |
partitiivi | suotavuutta | suotavuuksia |
akkusatiivi | suotavuus; suotavuuden |
suotavuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | suotavuudessa | suotavuuksissa |
elatiivi | suotavuudesta | suotavuuksista |
illatiivi | suotavuuteen | suotavuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | suotavuudella | suotavuuksilla |
ablatiivi | suotavuudelta | suotavuuksilta |
allatiivi | suotavuudelle | suotavuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | suotavuutena | suotavuuksina |
translatiivi | suotavuudeksi | suotavuuksiksi |
abessiivi | suotavuudetta | suotavuuksitta |
instruktiivi | – | suotavuuksin |
komitatiivi | – | suotavuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | suotavuude- | |
vahva vartalo | suotavuute- | |
konsonantti- vartalo |
suotavuut- |
Etymologia[muokkaa]
sanan suotava vartalosta suotav- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on suotava
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- suotavuus Kielitoimiston sanakirjassa