suortuva

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suortuva (10)[1]

  1. Määritelmä puuttuu.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsuo̯rt̪uʋɑ/
  • tavutus: suor‧tu‧va

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suortuva suortuvat
genetiivi suortuvan suortuvien
(suortuvain)
partitiivi suortuvaa suortuvia
akkusatiivi suortuva;
suortuvan
suortuvat
sisäpaikallissijat
inessiivi suortuvassa suortuvissa
elatiivi suortuvasta suortuvista
illatiivi suortuvaan suortuviin
ulkopaikallissijat
adessiivi suortuvalla suortuvilla
ablatiivi suortuvalta suortuvilta
allatiivi suortuvalle suortuville
muut sijamuodot
essiivi suortuvana suortuvina
translatiivi suortuvaksi suortuviksi
abessiivi suortuvatta suortuvitta
instruktiivi suortuvin
komitatiivi suortuvine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo suortuva-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10