suoriutuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
suoriutuminen (38)
- teonnimi verbistä suoriutua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suoriutuminen | suoriutumiset |
| genetiivi | suoriutumisen | suoriutumisten suoriutumisien |
| partitiivi | suoriutumista | suoriutumisia |
| akkusatiivi | suoriutuminen; suoriutumisen |
suoriutumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suoriutumisessa | suoriutumisissa |
| elatiivi | suoriutumisesta | suoriutumisista |
| illatiivi | suoriutumiseen | suoriutumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suoriutumisella | suoriutumisilla |
| ablatiivi | suoriutumiselta | suoriutumisilta |
| allatiivi | suoriutumiselle | suoriutumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suoriutumisena (suoriutumisna) |
suoriutumisina |
| translatiivi | suoriutumiseksi | suoriutumisiksi |
| abessiivi | suoriutumisetta | suoriutumisitta |
| instruktiivi | – | suoriutumisin |
| komitatiivi | – | suoriutumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | suoriutumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
suoriutumis- | |