suoristava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
suoristava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä suoristaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suoristava | suoristavat |
| genetiivi | suoristavan | suoristavien (suoristavain) |
| partitiivi | suoristavaa | suoristavia |
| akkusatiivi | suoristava; suoristavan | suoristavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suoristavassa | suoristavissa |
| elatiivi | suoristavasta | suoristavista |
| illatiivi | suoristavaan | suoristaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suoristavalla | suoristavilla |
| ablatiivi | suoristavalta | suoristavilta |
| allatiivi | suoristavalle | suoristaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suoristavana | suoristavina |
| translatiivi | suoristavaksi | suoristaviksi |
| abessiivi | suoristavatta | suoristavitta |
| instruktiivi | – | suoristavin |
| komitatiivi | – | suoristavine |