sunnalaisuus

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sunnalaisuus (40)[1]

  1. islamin suurin suuntaus, jossa seurataan Koraanin lisäksi perinnettä eli sunnaa, ja johon islaminuskoisista kuuluu yli 90 %

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi sunnalaisuus sunnalaisuudet
genetiivi sunnalaisuuden sunnalaisuuksien
partitiivi sunnalaisuutta sunnalaisuuksia
akkusatiivi sunnalaisuus; sunnalaisuuden sunnalaisuudet
Sisäpaikallissijat
inessiivi sunnalaisuudessa sunnalaisuuksissa
elatiivi sunnalaisuudesta sunnalaisuuksista
illatiivi sunnalaisuuteen sunnalaisuuksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi sunnalaisuudella sunnalaisuuksilla
ablatiivi sunnalaisuudelta sunnalaisuuksilta
allatiivi sunnalaisuudelle sunnalaisuuksille
Muut
essiivi sunnalaisuutena sunnalaisuuksina
translatiivi sunnalaisuudeksi sunnalaisuuksiksi
abessiivi sunnalaisuudetta sunnalaisuuksitta
instruktiivi sunnalaisuuksin
komitatiivi sunnalaisuuksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

sanan sunnalainen vartalosta sunnalais- ja takaliitteestä -uus

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40