sumputus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sumputus (39)

  1. sumputtaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsumput̪us/
  • tavutus: sum‧pu‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sumputus sumputukset
genetiivi sumputuksen sumputusten
sumputuksien
partitiivi sumputusta sumputuksia
akkusatiivi sumputus;
sumputuksen
sumputukset
sisäpaikallissijat
inessiivi sumputuksessa sumputuksissa
elatiivi sumputuksesta sumputuksista
illatiivi sumputukseen sumputuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sumputuksella sumputuksilla
ablatiivi sumputukselta sumputuksilta
allatiivi sumputukselle sumputuksille
muut sijamuodot
essiivi sumputuksena sumputuksina
translatiivi sumputukseksi sumputuksiksi
abessiivi sumputuksetta sumputuksitta
instruktiivi sumputuksin
komitatiivi sumputuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sumputukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
sumputus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä sumputtaa (sumput- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]