stimuloiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
stimuloiminen (38)
- teonnimi verbistä stimuloida
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | stimuloiminen | stimuloimiset |
| genetiivi | stimuloimisen | stimuloimisten stimuloimisien |
| partitiivi | stimuloimista | stimuloimisia |
| akkusatiivi | stimuloiminen; stimuloimisen |
stimuloimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | stimuloimisessa | stimuloimisissa |
| elatiivi | stimuloimisesta | stimuloimisista |
| illatiivi | stimuloimiseen | stimuloimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | stimuloimisella | stimuloimisilla |
| ablatiivi | stimuloimiselta | stimuloimisilta |
| allatiivi | stimuloimiselle | stimuloimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | stimuloimisena (stimuloimisna) |
stimuloimisina |
| translatiivi | stimuloimiseksi | stimuloimisiksi |
| abessiivi | stimuloimisetta | stimuloimisitta |
| instruktiivi | – | stimuloimisin |
| komitatiivi | – | stimuloimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | stimuloimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
stimuloimis- | |