sotkeentuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
sotkeentuminen (38)
- teonnimi verbistä sotkeentua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sotkeentuminen | sotkeentumiset |
| genetiivi | sotkeentumisen | sotkeentumisten sotkeentumisien |
| partitiivi | sotkeentumista | sotkeentumisia |
| akkusatiivi | sotkeentuminen; sotkeentumisen |
sotkeentumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sotkeentumisessa | sotkeentumisissa |
| elatiivi | sotkeentumisesta | sotkeentumisista |
| illatiivi | sotkeentumiseen | sotkeentumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sotkeentumisella | sotkeentumisilla |
| ablatiivi | sotkeentumiselta | sotkeentumisilta |
| allatiivi | sotkeentumiselle | sotkeentumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sotkeentumisena (sotkeentumisna) |
sotkeentumisina |
| translatiivi | sotkeentumiseksi | sotkeentumisiksi |
| abessiivi | sotkeentumisetta | sotkeentumisitta |
| instruktiivi | – | sotkeentumisin |
| komitatiivi | – | sotkeentumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sotkeentumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sotkeentumis- | |