sora

Wikisanakirjasta
Katso myös: soră

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sora (10)

  1. kivinen maalaji, jonka raekoko on luokkaa 2...20 mm

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsorɑ/
  • tavutus: so‧ra

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sora sorat
genetiivi soran sorien
(sorain)
partitiivi soraa soria
akkusatiivi sora;
soran
sorat
sisäpaikallissijat
inessiivi sorassa sorissa
elatiivi sorasta sorista
illatiivi soraan soriin
ulkopaikallissijat
adessiivi soralla sorilla
ablatiivi soralta sorilta
allatiivi soralle sorille
muut sijamuodot
essiivi sorana sorina
translatiivi soraksi soriksi
abessiivi soratta soritta
instruktiivi sorin
komitatiivi sorine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sora-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

bitumisora, harjusora, kevytsora, kuorisora, rapautumissora, soraharju, sorahiekka, sorakerrostuma, sorakuoppa, soramonttu, soranajo, soranotto, sorapäällyste, sora-r, soratie, soraääni, öljysora

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • sora Kielitoimiston sanakirjassa
  • sora Tieteen termipankissa
  • sora Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Japani[muokkaa]

Latinisointi[muokkaa]

sora

  1. rōmaji-transkriptio sanasta そら