sopu

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sopu (1-E) (monikko sovut)

  1. riidaton tila osapuolen välillä
  2. saavutettu yhteisymmärrys jostain asiasta

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈsʷo̞pu]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi sopu sovut
genetiivi sovun sopujen
(sopuin)
partitiivi sopua sopuja
akkusatiivi sopu; sovun sovut
Sisäpaikallissijat
inessiivi sovussa sovuissa
elatiivi sovusta sovuista
illatiivi sopuun sopuihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi sovulla sovuilla
ablatiivi sovulta sovuilta
allatiivi sovulle sovuille
Muut
essiivi sopuna sopuina
translatiivi sovuksi sovuiksi
abessiivi sovutta sovuitta
instruktiivi sovuin
komitatiivi sopuine-
+ omistusliite

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]