soluttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
soluttaminen (38)
- teonnimi verbistä soluttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | soluttaminen | soluttamiset |
| genetiivi | soluttamisen | soluttamisten soluttamisien |
| partitiivi | soluttamista | soluttamisia |
| akkusatiivi | soluttaminen; soluttamisen |
soluttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | soluttamisessa | soluttamisissa |
| elatiivi | soluttamisesta | soluttamisista |
| illatiivi | soluttamiseen | soluttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | soluttamisella | soluttamisilla |
| ablatiivi | soluttamiselta | soluttamisilta |
| allatiivi | soluttamiselle | soluttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | soluttamisena (soluttamisna) |
soluttamisina |
| translatiivi | soluttamiseksi | soluttamisiksi |
| abessiivi | soluttamisetta | soluttamisitta |
| instruktiivi | – | soluttamisin |
| komitatiivi | – | soluttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | soluttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
soluttamis- | |