sokkelo

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sokkelo (2)[1]

  1. erityisesti peitetty tai maanalainen labyrintti
  2. (anatomia) sisäkorvan onteloiden yhteisnimi
    Monimutkainen sokkelo muodostuu kahdesta osasta, luusokkelosta ja sen sisäpuolella olevasta pehmeästä kalvosokkelosta.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsokːelo/
  • tavutus: sok‧ke‧lo

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sokkelo sokkelot
genetiivi sokkelon sokkelojen
sokkeloiden
sokkeloitten
partitiivi sokkeloa sokkeloita
sokkeloja
akkusatiivi sokkelo;
sokkelon
sokkelot
sisäpaikallissijat
inessiivi sokkelossa sokkeloissa
elatiivi sokkelosta sokkeloista
illatiivi sokkeloon sokkeloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sokkelolla sokkeloilla
ablatiivi sokkelolta sokkeloilta
allatiivi sokkelolle sokkeloille
muut sijamuodot
essiivi sokkelona sokkeloina
translatiivi sokkeloksi sokkeloiksi
abessiivi sokkelotta sokkeloitta
instruktiivi sokkeloin
komitatiivi sokkeloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sokkelo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kalvosokkelo, korvasokkelo

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • sokkelo Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2