soinnukkuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

soinnukkuus (40)

  1. se, että on soinnukas

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsoi̯nːukːuːs/
  • tavutus: soin‧nuk‧kuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi soinnukkuus soinnukkuudet
genetiivi soinnukkuuden soinnukkuuksien
partitiivi soinnukkuutta soinnukkuuksia
akkusatiivi soinnukkuus;
soinnukkuuden
soinnukkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi soinnukkuudessa soinnukkuuksissa
elatiivi soinnukkuudesta soinnukkuuksista
illatiivi soinnukkuuteen soinnukkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi soinnukkuudella soinnukkuuksilla
ablatiivi soinnukkuudelta soinnukkuuksilta
allatiivi soinnukkuudelle soinnukkuuksille
muut sijamuodot
essiivi soinnukkuutena soinnukkuuksina
translatiivi soinnukkuudeksi soinnukkuuksiksi
abessiivi soinnukkuudetta soinnukkuuksitta
instruktiivi soinnukkuuksin
komitatiivi soinnukkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo soinnukkuude-
vahva vartalo soinnukkuute-
konsonantti-
vartalo
soinnukkuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan soinnukas vartalosta soinnukk- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]