sisu

Wikisanakirjasta
Katso myös: Sisu, sišu
Wikipedia
Katso artikkeli Sisu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sisu (1)[1]

  1. sinnikkyys, rohkeus, päättäväisyys
    Kylläpä Pekalla oli sisua, kun hän kiipesi yksin vuoren huipulle.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsisu/
  • tavutus: si‧su

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sisu sisut
genetiivi sisun sisujen
partitiivi sisua sisuja
akkusatiivi sisu;
sisun
sisut
sisäpaikallissijat
inessiivi sisussa sisuissa
elatiivi sisusta sisuista
illatiivi sisuun sisuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sisulla sisuilla
ablatiivi sisulta sisuilta
allatiivi sisulle sisuille
muut sijamuodot
essiivi sisuna sisuina
translatiivi sisuksi sisuiksi
abessiivi sisutta sisuitta
instruktiivi sisuin
komitatiivi sisuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sisu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

sisukimppu, sisunnäyte, sisunpurkaus, sisupartio, sisupartiolainen, sisupussi

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • sisu Kielitoimiston sanakirjassa

Mouk-aria[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sisu

  1. povi, rinta

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sisu (gen sisu, part sisu)

  1. sisällys
  2. sisältö
  3. sisus

Taivutus[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

sisältö

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1