simputus

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Simputus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

simputus (39)[1]

  1. jokin tekeminen, jossa esimiesasemassa oleva henkilö kiusaa alaistaan käyttämällä väärin valtaansa, erityisesti armeijassa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsimput̪us/
  • tavutus: sim‧pu‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi simputus simputukset
genetiivi simputuksen simputusten
simputuksien
partitiivi simputusta simputuksia
akkusatiivi simputus;
simputuksen
simputukset
sisäpaikallissijat
inessiivi simputuksessa simputuksissa
elatiivi simputuksesta simputuksista
illatiivi simputukseen simputuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi simputuksella simputuksilla
ablatiivi simputukselta simputuksilta
allatiivi simputukselle simputuksille
muut sijamuodot
essiivi simputuksena simputuksina
translatiivi simputukseksi simputuksiksi
abessiivi simputuksetta simputuksitta
instruktiivi simputuksin
komitatiivi simputuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo simputukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
simputus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä simputtaa

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39