silattu
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
silattu
- (taivutusmuoto) passiivin partisiipin perfekti verbistä silata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | silattu | silatut |
| genetiivi | silatun | silattujen |
| partitiivi | silattua | silattuja |
| akkusatiivi | silattu; silatun |
silatut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | silatussa | silatuissa |
| elatiivi | silatusta | silatuista |
| illatiivi | silattuun | silattuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | silatulla | silatuilla |
| ablatiivi | silatulta | silatuilta |
| allatiivi | silatulle | silatuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | silattuna | silattuina |
| translatiivi | silatuksi | silatuiksi |
| abessiivi | silatutta | silatuitta |
| instruktiivi | – | silatuin |
| komitatiivi | – | silattuine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |