sijaava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
sijaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä sijata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sijaava | sijaavat |
| genetiivi | sijaavan | sijaavien (sijaavain) |
| partitiivi | sijaavaa | sijaavia |
| akkusatiivi | sijaava; sijaavan | sijaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sijaavassa | sijaavissa |
| elatiivi | sijaavasta | sijaavista |
| illatiivi | sijaavaan | sijaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sijaavalla | sijaavilla |
| ablatiivi | sijaavalta | sijaavilta |
| allatiivi | sijaavalle | sijaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sijaavana | sijaavina |
| translatiivi | sijaavaksi | sijaaviksi |
| abessiivi | sijaavatta | sijaavitta |
| instruktiivi | – | sijaavin |
| komitatiivi | – | sijaavine |