siintävä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
siintävä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä siintää
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | siintävä | siintävät |
| genetiivi | siintävän | siintävien (siintäväin) |
| partitiivi | siintävää | siintäviä |
| akkusatiivi | siintävä; siintävän | siintävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | siintävässä | siintävissä |
| elatiivi | siintävästä | siintävistä |
| illatiivi | siintävään | siintäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | siintävällä | siintävillä |
| ablatiivi | siintävältä | siintäviltä |
| allatiivi | siintävälle | siintäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | siintävänä | siintävinä |
| translatiivi | siintäväksi | siintäviksi |
| abessiivi | siintävättä | siintävittä |
| instruktiivi | – | siintävin |
| komitatiivi | – | siintävine |