seurustelu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

seurustelu (2)[1]

  1. ihmisten välinen kanssakäyminen ja siihen liittyvä ajatustenvaihto ja muut sosiaaliset toiminnot
    Seurustelussa on eri kulttuureissa ja aikakausina on täytynyt noudattaa kirjoittamattomia ja kirjoitettuja seurustelusääntöjä eli seurustelun etikettiä.
    Korttipeli on monien mielestä oivallinen seurustelumuoto.
  2. vakituiseen seksuaaliseen suhteeseen – kihlaukseen taikka avio- tai avoliittoon – tähtäävä yhdessä oleminen
    Tapasin Matin ja Maijan ensikerran, kun he vasta seurustelivat keskenään.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈseu̯rusˌt̪elu/
  • tavutus: seu‧rus‧te‧lu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi seurustelu seurustelut
genetiivi seurustelun seurustelujen
seurusteluiden
seurusteluitten
partitiivi seurustelua seurusteluita
seurusteluja
akkusatiivi seurustelu;
seurustelun
seurustelut
sisäpaikallissijat
inessiivi seurustelussa seurusteluissa
elatiivi seurustelusta seurusteluista
illatiivi seurusteluun seurusteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi seurustelulla seurusteluilla
ablatiivi seurustelulta seurusteluilta
allatiivi seurustelulle seurusteluille
muut sijamuodot
essiivi seurusteluna seurusteluina
translatiivi seurusteluksi seurusteluiksi
abessiivi seurustelutta seurusteluitta
instruktiivi seurusteluin
komitatiivi seurusteluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo seurustelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

seurusteluaika, seurusteluhuone, seurustelujuoma, seurustelukumppani, seurustelusuhde

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2