seifertiitti
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
seifertiitti (5-C) (ei monikkoa)
- eräs erittäin tiheä piidioksidin muoto, jota on löytynyt meteoriiteista
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | seifertiitti | – |
| genetiivi | seifertiitin | – |
| partitiivi | seifertiittiä | – |
| akkusatiivi | seifertiitti; seifertiitin |
– |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | seifertiitissä | – |
| elatiivi | seifertiitistä | – |
| illatiivi | seifertiittiin | – |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | seifertiitillä | – |
| ablatiivi | seifertiitiltä | – |
| allatiivi | seifertiitille | – |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | seifertiittinä | – |
| translatiivi | seifertiitiksi | – |
| abessiivi | seifertiitittä | – |
| instruktiivi | – | – |
| komitatiivi | – | seifertiitteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | seifertiiti- | |
| vahva vartalo | seifertiitti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
saksalaisen mineralogin Friedrich Seifertin (1941–) mukaan[1]
Käännökset[muokkaa]
1. eräs piidioksidin muoto
|
|
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Martti Lehtinen: Mistä mineraalien nimet ovat peräisin? 3.5.2012. LUMA-keskus Suomi. Viitattu 22.3.2020.