savutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

savutus (39)

  1. savuttaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsɑʋut̪us/
  • tavutus: sa‧vu‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi savutus savutukset
genetiivi savutuksen savutusten
savutuksien
partitiivi savutusta savutuksia
akkusatiivi savutus;
savutuksen
savutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi savutuksessa savutuksissa
elatiivi savutuksesta savutuksista
illatiivi savutukseen savutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi savutuksella savutuksilla
ablatiivi savutukselta savutuksilta
allatiivi savutukselle savutuksille
muut sijamuodot
essiivi savutuksena savutuksina
translatiivi savutukseksi savutuksiksi
abessiivi savutuksetta savutuksitta
instruktiivi savutuksin
komitatiivi savutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo savutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
savutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä savuttaa (savut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • savutus Kielitoimiston sanakirjassa