sattuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
sattuminen (38)
- teonnimi verbistä sattua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sattuminen | sattumiset |
| genetiivi | sattumisen | sattumisten sattumisien |
| partitiivi | sattumista | sattumisia |
| akkusatiivi | sattuminen; sattumisen |
sattumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sattumisessa | sattumisissa |
| elatiivi | sattumisesta | sattumisista |
| illatiivi | sattumiseen | sattumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sattumisella | sattumisilla |
| ablatiivi | sattumiselta | sattumisilta |
| allatiivi | sattumiselle | sattumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sattumisena (sattumisna) |
sattumisina |
| translatiivi | sattumiseksi | sattumisiksi |
| abessiivi | sattumisetta | sattumisitta |
| instruktiivi | – | sattumisin |
| komitatiivi | – | sattumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sattumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sattumis- | |