sattuma

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sattuma (10)[1]

  1. odottamaton satunnainen tapahtuma
    Se oli onnekas sattuma!
  2. keitossa oleva lihan- tai muu palanen

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi sattuma sattumat
genetiivi sattuman sattumien
(sattumain)
partitiivi sattumaa sattumia
akkusatiivi sattuma; sattuman sattumat
Sisäpaikallissijat
inessiivi sattumassa sattumissa
elatiivi sattumasta sattumista
illatiivi sattumaan sattumiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi sattumalla sattumilla
ablatiivi sattumalta sattumilta
allatiivi sattumalle sattumille
Muut
essiivi sattumana sattumina
translatiivi sattumaksi sattumiksi
abessiivi sattumatta sattumitta
instruktiivi sattumin
komitatiivi sattumine-
+ omistusliite

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10