sarvi
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Substantiivi
sarvi (7)
- sorkkaeläimillä päästä kasvava luurakenne, jota ne käyttävät tavallisesti taisteluvälineenä. Onttosarvisten sarvissa on pysyvä luuydin, joka on sarveistupen eli tohlon peittämä. Varsinaisia sarvia on vain sorkkaeläimillä. Monien muiden eläinlajien vastaavasta pään rakenteesta käytetään samaa nimeä.
- Etana, etana, nosta sarves!
- luu josta sarvi koostuu
- eläimen sarvi juoma-astiana
- Brynhild täytti sarven ja vei sen isälle, joka joi ja ojensi sen vieraalleen.
- mikä tahansa suippo ja kapeneva uloke, erityisesti maantieteessä
- sarven muotoinen leivonnainen
- kuhmu (päässä)
- ... kun he palasivat leikistä, oli yhden ja toisen otsa varustettuna aika sarvella, tai poski ajettuneena simpulaksi. – A. Kivi, Seitsemän veljestä
[muokkaa] Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | sarvi | sarvet |
| genetiivi | sarven | sarvien |
| partitiivi | sarvea | sarvia |
| akkusatiivi | sarvi; sarven | sarvet |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sarvessa | sarvissa |
| elatiivi | sarvesta | sarvista |
| illatiivi | sarveen | sarviin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sarvella | sarvilla |
| ablatiivi | sarvelta | sarvilta |
| allatiivi | sarvelle | sarville |
| Muut | ||
| essiivi | sarvena | sarvina |
| translatiivi | sarveksi | sarviksi |
| abessiivi | sarvetta | sarvitta |
| instruktiivi | – | sarvin |
| komitatiivi | – | sarvine- + omistusliite |
