samoileva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
samoileva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä samoilla
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | samoileva | samoilevat |
genetiivi | samoilevan | samoilevien (samoilevain) |
partitiivi | samoilevaa | samoilevia |
akkusatiivi | samoileva; samoilevan | samoilevat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | samoilevassa | samoilevissa |
elatiivi | samoilevasta | samoilevista |
illatiivi | samoilevaan | samoileviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | samoilevalla | samoilevilla |
ablatiivi | samoilevalta | samoilevilta |
allatiivi | samoilevalle | samoileville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | samoilevana | samoilevina |
translatiivi | samoilevaksi | samoileviksi |
abessiivi | samoilevatta | samoilevitta |
instruktiivi | – | samoilevin |
komitatiivi | – | samoilevine |