samentunut

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

samentunut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä samentua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi samentunut samentuneet
genetiivi samentuneen samentuneiden
samentuneitten
partitiivi samentunutta samentuneita
akkusatiivi samentunut; samentuneen samentuneet
sisäpaikallissijat
inessiivi samentuneessa samentuneissa
elatiivi samentuneesta samentuneista
illatiivi samentuneeseen samentuneisiin
samentuneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi samentuneella samentuneilla
ablatiivi samentuneelta samentuneilta
allatiivi samentuneelle samentuneille
muut sijamuodot
essiivi samentuneena samentuneina
translatiivi samentuneeksi samentuneiksi
abessiivi samentuneetta samentuneitta
instruktiivi samentunein
komitatiivi samentuneine