samastus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

samastus (39)

  1. samastaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsɑmɑst̪us/
  • tavutus: sa‧mas‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi samastus samastukset
genetiivi samastuksen samastusten
samastuksien
partitiivi samastusta samastuksia
akkusatiivi samastus;
samastuksen
samastukset
sisäpaikallissijat
inessiivi samastuksessa samastuksissa
elatiivi samastuksesta samastuksista
illatiivi samastukseen samastuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi samastuksella samastuksilla
ablatiivi samastukselta samastuksilta
allatiivi samastukselle samastuksille
muut sijamuodot
essiivi samastuksena samastuksina
translatiivi samastukseksi samastuksiksi
abessiivi samastuksetta samastuksitta
instruktiivi samastuksin
komitatiivi samastuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo samastukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
samastus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä samastaa (samast- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]