samastuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
samastuminen (38)
- teonnimi verbistä samastua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | samastuminen | samastumiset |
| genetiivi | samastumisen | samastumisten samastumisien |
| partitiivi | samastumista | samastumisia |
| akkusatiivi | samastuminen; samastumisen |
samastumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | samastumisessa | samastumisissa |
| elatiivi | samastumisesta | samastumisista |
| illatiivi | samastumiseen | samastumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | samastumisella | samastumisilla |
| ablatiivi | samastumiselta | samastumisilta |
| allatiivi | samastumiselle | samastumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | samastumisena (samastumisna) |
samastumisina |
| translatiivi | samastumiseksi | samastumisiksi |
| abessiivi | samastumisetta | samastumisitta |
| instruktiivi | – | samastumisin |
| komitatiivi | – | samastumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | samastumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
samastumis- | |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- samastuminen Tieteen termipankissa