saksiniekka
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (puhekieltä) eläin, jolla on eturaajoinaan sakset; yleensä rapu
- (puhekieltä, humoristinen) vaatturi
- (puhekieltä, humoristinen) räätäli
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsɑksiˌnie̯kːɑ/
- tavutus: sak‧si‧niek‧ka
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | saksiniekka | saksiniekat |
genetiivi | saksiniekan | saksiniekkojen (saksiniekkain) |
partitiivi | saksiniekkaa | saksiniekkoja |
akkusatiivi | saksiniekka; saksiniekan |
saksiniekat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | saksiniekassa | saksiniekoissa |
elatiivi | saksiniekasta | saksiniekoista |
illatiivi | saksiniekkaan | saksiniekkoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | saksiniekalla | saksiniekoilla |
ablatiivi | saksiniekalta | saksiniekoilta |
allatiivi | saksiniekalle | saksiniekoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | saksiniekkana | saksiniekkoina |
translatiivi | saksiniekaksi | saksiniekoiksi |
abessiivi | saksiniekatta | saksiniekoitta |
instruktiivi | – | saksiniekoin |
komitatiivi | – | saksiniekkoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | saksinieka- | |
vahva vartalo | saksiniekka- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- saksiniekka Kielitoimiston sanakirjassa